Kuten elämässä monesti, en ole onnistunut pysymään blogisarjassa keväällä suunnittelemassani aikataulussa, mutta se tarjoaa minulle hyvän oppitunnin siitä, että usein on parempi antaa asioiden soljua omalla painollaan kuin yrittää järjestää kaikkea ennakkoon päättämieni raamien mukaisesti. Tänä päivänä tahti niin työelämässä kuin vapaa-ajalla on tavattoman vaativa. Aikajänne viesteihin vastaamisessa, suunnitelmien laatimisessa, uusien tuotteiden ja palvelujen omaksumisessa ja muissa, sinänsä tärkeissä valinnoissa, on lyhentynyt.

Kehossa syntyy hermostollinen vaste siihen, mitä mielessämme tapahtuu. Jännittynyt ja ylivirittynyt mieli välittää fysiologisia stressireaktioita kehoomme. Ajan saatossa kehon jännitykset myös ylläpitävät tiettyjä, opittuja kokemuksia meistä itsestämme, kuten kokemusta siitä, että ”Aina täytyy tehdä enemmän, jotta olisin riittävä” tai jollain toisella ihmisellä: ”Ei kannata tehdä mitään, niin pysyn turvassa”.

Tästä pääsemme Kehontieto-sarjan viidenteen osaan, jossa kerron rintakehän rakenteesta, toiminnasta ja siitä, miten kiinteästi rintakehän liikkeet ja liikkumattomuudet liittyvät kehon stressireaktioihin.

Rintakehä on hengityksen kehto

Rintakehästä tulee ensimmäisenä mieleen, että se muodostaa luisen suojan sydämelle ja keuhkoille ja siten suojelee näitä elämää ylläpitäviä elimiä ulkoapäin tulevia uhkia vastaan. Sydämen kohdalla rintakehä onkin jäykimmillään, jolloin se pystyy tarjoamaan mahdollisimman vakaan ja häiriöttömän tilan sydämen sähköiselle toiminnalle. Keuhkojen puolestaan on voitava laajentua ja vetäytyä kokoon, mikä saa aikaan myös vatsan alueen sisäelinten mukailevaa liikettä.

Ajattele, että hengitämme päivän aikana sisään ja ulos keskimäärin kaksikymmentä tuhatta kertaa! Tärkein hengitysliikkeen aikaansaava lihas on pallea (m. diaphragma), joka muodostuu kahdesta kupolimaisesta, ohuesta mutta laajasta, puoliskosta. Pallea kiinnittyy kuuteen alimpaan kylkiluuhun, rintalastan alaosassa olevaan miekkalisäkkeeseen ja neljään ylimpään lannenikamaan, mistä sillä ymmärrettävästi on suora yhteys myös lannerangan toimintaan. (Pallean yhteydestä lantionpohjan lihasten toimintaan kerroin lantiota käsittelevässä osassa). Tarkemmin sanottuna pallea saa aikaan sisäänhengityksen laajenemalla alaspäin, jolloin kylkiluut vetäytyvät ylöspäin ja ilma virtaa keuhkoihin. Uloshengityksellä pallea rentoutuu.

Tavallista nopeaa toimintaa vaativassa yhteiskunnassa ja nykyihmisen elämäntavoissa kuitenkin on, että uloshengityksellä pallea ei rentoudukaan, vaan ikään kuin yrittää nopeuttaa hengityssykliä ylläpitämällä supistusta. Seurauksena uloshengitys ei pääse täyttämään kunnolla tehtäväänsä, eikä ilma poistamaan ilmaa kunnolla keuhkoista. Heikentyneen keuhkotuuletuksen lisäksi jännittynyt pallea voi ahdistaa kiertäjähermoa (n. vagus), joka on tärkein parasympaattisen hermoston eli ns. lepohermostomme tilaa säätelevä hermo.

Vagushermo on 10. aivohermo, joka lähtee aivorungosta ja nimensä mukaisesti kiertelee kaulan, rintakehän ja vatsan alueella suolistoon asti. Vaguksen ansiosta kiireisen päivän jälkeen (ja ihanteellisessa tilanteessa myös sen aikana) sydämen syke rauhoittuu, verenpaine laskee, ruuansulatus aktivoituu ja olo muuttuu levolliseksi. Lisäksi sillä on vaikutusta insuliinin eritykseen ja verensokeritasapainoon.  Laskeutuessaan sydämen ja keuhkojen alueelta alaspäin vagushermo kulkee pallean läpi ja siten liikkuu pallean rytmissä. Jos pallea ei koskaan pääse rentoutumaan, voi vagushermon toiminta heiketä, jolloin elimistön lepotila ei pääse kunnolla päälle. Mikä vaikutus sillä onkaan edellä mainituille elintoimille?

Onneksi hengittämällä pitkään ulos voi vagushermoa aktivoida hyvinkin nopeasti. Keho yksinkertaisesti toimii niin, että syvään ulos hengittämällä pulssi alkaa hidastua ja verenpaine laskea. Pitkäaikaisia sairauden asteelle edenneitä ongelmia ei tietenkään näin nopeasti ja yksinkertaisesti voi korjata, mutta hengityksen avulla hermoston stressitilaa voi laskea ja siten luoda suotuisampi psykofyysinen tila myös toipumiselle.

Rintakehä osana kehon homeostaasia

12 paria kylkiluuta kiinnittyvät etupuolella rintalastaan ja selän puolella 12 rintanikamaan. Poikkeuksen muodostavat kaksi alinta kylkiluuta, jotka eivät kiinnity rintanikamiin ja ovat siten vapaampia liikkumaan. Myöskään viisi alinta kylkiluuta eivät kiinnity suoraan rintalastaan, vaan ylempien kylkiluiden rustoliitosten välityksellä.

Tapaturmat ja asentopoikkeamat muualla kehossa voivat aiheuttaa kylkiluihin ja rintanikamiin kiertymiä ja ikään kuin siirtää niitä pois keskilinjasta. Kylkiluut nivelpintoineen muodostavat rintakehän ympäri kulkevan renkaan, jonka tulisi sallia pientä joustoliikettä hengittämisen ja aktiivisen liikkumisen aikana. Mikäli rintaranka ei salli esimerkiksi kiertoliikettä, rajoittuvat niin normaalit arjen askareet kuin kiertoliikettä edellyttävät liikuntamuodot, kuten golf. Tällöin on todennäköistä, että kaularanka alkaa kiertymään rintarangankin puolesta, mikä voi aiheuttaa niskakipua. Luultavasti tämä tapahtuu vähitellen ja huomaamatta, jolloin liikkumattomasta rintarangasta tulee totuttu normaalitila.

Keskilinjasta poikkeavat nikamat ja kylkiluut voivat häiritä paitsi luonnollista liikettä, myös verenkiertoa ja hermoston toimintaa kyljen alueella. Edellä kuvailtiin jo parasympaattista hermostoa, joka on autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermostomme toinen osa. Sympaattinen hermosto on sekin osa autonomista hermostoa, ja sen tehtävänä on saada meidät toimimaan tehokkaasti stressaavissa ja fyysistä ponnistelua vaativissa tilanteissa: sydän sykkii nopeammin ja tehokkaammin, hengitys kiihtyy veri virtaa lihaksiin, ruuansulatus menee hitaalle vaihteelle ja olo on tarkkaavainen ja valmistautunut toimintaan. Ilman sympaattista hermostoa emme mitenkään voisi esimerkiksi toimia onnettomuustilanteessa muiden auttamiseksi tai panna töpinäksi ehtiäksemme pian lähtevään junaan.

Sympaattinen hermosto liittyy mielenkiintoisella tavalla rintakehään, sillä sen hermosolmut eli gangliot sijaitsevat rintarangan molemmin puolin kylkiluiden ja rintanikamien välisen nivelen etupuolella helminauhamaisena muodostelmana. Sympaattisen hermoston hermosolut kulkevat kohde-elimiinsä rintakehän alueella sen mukaan, miltä tasolta ne lähtevät. Rintaranka on siis olennainen tukirakenne näille sydämeen, keuhkoihin, suolistoon ja muihin sisäelimiin kulkeville hermoille.

On kiehtovaa ajatella, miten hienosyinen ja tarkoituksenmukainen järjestelmä rintakehä onkaan. Kaiken aikaa autonomisessa hermostossamme tapahtuu viestien välitystä ja itse asiassa kumpikin hermoston osa tekevät yhteistyötä pyrkiäkseen kehon tasapainotilaan eli homeostaasiin.

Arjessa voimme itse antaa kehon löytää homeostaasia. Sitä ei voi pakottaa, vaan usein on kyse enemminkin siitä, miten asioita voi tehdä sujuvammin. Rintakehän osalta kaksi toisiinsa liittyvää sanaa on keskeisiä: Liike ja hengitys.

Seuraavassa esittelen helpon rintakehän liikettä havainnollistavan harjoituksen, ja videolla näet esimerkiksi työpäivän lomaan sopivan monipuolisen liikkeen:

• Tuo kädet ristiin kylkien sivuille rintakehän alaosaan niin, että sormenpääsi koskettavat kylkiluita. Ota syvä sisäänhengitys hartioita nostamatta. Tunnetko sormiesi loittonevan toisistaan, kun rintakehä laajenee? Hengitä rauhallisesti ulos. Huomaa, miten uloshengityksellä kädet lähenevät toisiaan. Jatka hengittämistä niin, että annat tietoisesti rintakehän liikkua sivusuunnassa.

Harjoituksen ideana on lisätä tuntumaa rintakehän liikkuvuuteen sivusuunnassa, mikä aktivoi palleaa ja mobilisoi kevyesti kylkiluita. Kun liikkeen hahmottaa syvään hengittämällä, voi helpommin oppia kiinnittämään hengityksen liikkeisiin huomiota tavallisissa arjen tilanteissa.

Seuraava liike avaa rintakehää lempeästi kiertosuunnassa. Tärkeää on kiertää sen verran kuin kehon rakenteet sallivat – harvoin on suorastaan vaarallista venyttää äärimmilleen, mutta silloin hermosto ei saa tilaisuutta oppia helpompaa tapaa olla ja liikkua. Pidä toistojen jälkeen pieni tauko, niin että jokainen liike alkaa alusta. Toista kumpaankin suuntaan, eli tuo seuraavalla kierroksella oikea jalka eteen.

Näillä hyväksi havaituilla vinkeillä toivotan sinulle virtaavaa liikettä ja hengitystä!

Lähteet:

Lee, Diane 2021. Rintakehä. Kokonaisvaltainen lähestymistapa. VK-kustannus: Lahti.

Schuenke, M., Schulte, E. & Schumaher, U. 2014. Thieme. General Anatomy and Musculoskeletal System.