Pitkittynyt kipu ja hermosto

Jos sinulla on pitkittynyttä kipua, kannattaa pysähtyä miettimään, millä tavalla tapasi liikkua, aistia kehosi, ajatella ja tehdä päivittäisiä valintoja, joko ylläpitää kipua tai luo edellytyksiä pareanemiselle. Kerron tässä artikkelissa kivusta hermoston ja oppimisen kannalta. Aluksi tärkeä huomio: tarkoitus ei ole kiistää kivun yhteyttä fysiologisiin syihin tai väittää, että aina olisi ihmisen omissa käsissä, tunteeko hän kipua vai ei. Pikemminkin pyrin laajentamaan kivun hoidon menetelmiä, jotta juuri sinä saisit käyttöösi tehokkaimmat avaimet terveytesi edistämiseen.

On luonnollista ajatella, että kun meillä on kehossa kipua, meillä on ongelma. Kivun syiden etsiminen ja sen hoitaminen on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on tietoisuus siitä, miten oma suhteemme kehoon voi joko ylläpitää ja pitkittää kipua tai luoda edellytyksiä kipua vaimentaville mekanismeille, joita kehossamme on paljon.

Kaikki elävät olennot pyrkivät välttämään kipua ja helpottamaan sitä. Ajatellaan vaikka, että meillä on kipua esimerkiksi niskassa, mihin haemme apua terveydenhuollon ammattilaisilta ja täydentävistä hoitomuodoista. Tämä on hyvä asia, sillä monella hoitomuodolla on kipua lievittäviä ja jopa parantavia vaikutuksia ja on tilanteita, jolloin tarvitsemme isompiakin toimenpiteitä ja kuntoutusta. Samaan aikaan saatamme ajatella, että kivulias kehonosa olisi ikään kuin erillinen muusta kehosta ja ongelmien lähde.

Kipuun itse asiassa kuuluu tällainen piirre, että kivulias kehonosa alkaa tuntua erilliseltä muuhun kehoon nähden, se ei ikään kuin toimi hyvässä yhteistyössä muun kehon kanssa.

Kun kivun tunne valtaa kokemuksemme pitkäksi aikaa, emme tunne selvästi, mitä meissä tapahtuu ja mitä kehomme tarvitsee. Kivuliaasta kehonosasta on tullut ongelma tai jopa vihollinen, jonka haluamme vain fiksata kuntoon. Suhtautumisemme omaan kehoon on usein ongelmakeskeinen, ja kohdistamme kehoon erilaisia toimenpiteitä siinä toivossa, että ne ratkaisevat ongelman. Meillä voi todella pitkä ja loputon lista kaikkia toimenpiteitä, joita ajattelemme, että meidän pitäisi tehdä kehon hyväksi – terveydellisiä ja ulkonäköön liittyviä.

Silloin, kun pidämme kehoamme ongelmien lähteenä, niin tavallaan näemme osan itsestämme ongelmana, sillä keho on lähtemätön osa meitä. Tämä erillisyys itsestämme aiheuttaa sen, että emme kunnolla tunnista kehon tuntemuksia ja tarpeita. Kun tarpeita jää huomaamatta, saatamme tiedostamattamme aiheuttaa kehoon epätasapainoa, jos emme esim. tunnista tarvetta nousta pitkän istumisen jälkeen jaloittelemaan tai lähde liikuttamaan pitkään paikallaan olleita jäseniä. Kivun syynä voi toisinaan olla omat tavat ja tottumuksemme, joissa jokin ajatus siitä mitä meidän pitäisi tehdä, ylikirjoittaa kehon tarpeet.

Pitkään jatkuva kipu muuttaa tuntemustamme meistä itsestämme.

Se muuttaa fysiologisesti kehon kuvaamme aivojen tuntoaivokuorella. Tällä sensomotorisella aivokuorella on edustettuna kehomme eri osat. Kun liikutamme säännöllisesti esimerkiksi sormia tietyllä tavalla esimerkiksi kun opettelemme soittamaan pianoa, tapahtuu aivoissa muutoksia sormien tuntoaivokuorella. Se, miten liikutamme kehoa ja tunnemme sen, muokkaa siis aivojamme. Kivussa aistimuksemme kivuliaan kehonosan asennosta ja liikkeistä muuttuu erilaiseksi kuin miltä vastaava alue tuntuu kehon toisella puolella. Kehonosa voi tuntua jopa suuremmalta tai pienemmältä, painavammalta tai painottomalta verrattuna kehon toiseen puoleen.

Tuntoaivokuoren lisäksi pitkittynyt kipu aiheuttaa monia muitakin muutoksia hermostossamme. Kipua aistivat tuntoreseptorit herkistyvät, jolloin kipua välittäviä signaaleita kulkee kehon ääreisosasta aivoihin tehostetusti. Vastaavasti kipua helpottavat, laskevat hermoradat hiljenevät, jolloin hermosto oppii ylläpitämään kipua.

Nykyisin ymmärretään yhä enemmän sitä, miten ajatukset ja tunteet vaikuttavat kivun kokemukseen. Kyse ei ole kehon fysiologisten kivun syiden kiistämisestä tai minkään kivunhoitomenetelmän asettamisesta muiden yläpuolelle, vaan kehon ja mielen yhteyden kokemisesta käytännössä.

Yhtä lailla tunteet kuin niskakipu tunnetaan kehossa. On siis oikeastaan hyvin luontevaa olla erottamatta näitä jyrkästi toisistaan. Ajatusten ja tunteiden vaikutus kivussa näkyy esim. siinä, että joudumme kivun vuoksi ehkä jättämään meille tärkeitä harrastuksia tms. väliin, koemme ettemme pysty lähtemään vaikkapa vaellukselle, mikä lannistaa meitä ja kaventaa elämänpiiriä. Käyttäymisemme muuttuu ajatusten ja tunteiden vaikutuksesta ja lopulta pelkästään ajatus vaeltamisesta voi voimistaa kivun tuntemusta.

Pitkittyneeseen kipuun liittyy siis sellaista hermoston, aivot ja ääreishermosto mukaanlukien, oppimista, joka valitettavasti ylläpitää kipua. Kivun kanssa elämiseen kuuluu, että koemme kehon ja elämämme pitkälti samanlaisena, näemme sen kivun kautta.

Tehtävänämme on alkaa huomata, että kaikki kehossamme on alati liikkeessä, myös kivun tunne.

Kaikki kokemuksemme, tuntemukset eri puolilla kehoa, ajatuksemme, tunteemme, vireystilamme, energiamme on jatkuvassa liikkeessä.

Oppimista tapahtuu hermostossa myös niin päin, että tuntemuksemme kivusta muuttuu erilaiseksi kuin mihin olemme tottuneet. Aistimukset kehostamme muuttuvat tarkemmiksi, tunnistamme sen, mikä meissä tuntuu hyvältä ja mikä liike sujuu helposti. Näin voimme vahvistaa yhteyttä kehonosien välillä, mukaan lukien kivulias kehonosa, ja alkaa kokea, miten keho pyrkii koko ajan tasapainoisempaan tilaan.

Yhteenveto

Tiivistetysti, kivusta voi erottaa neljä hermoston toimintaan perustuvaa piirrettä

Ensimmäinen piirre on, että kivulias kehonosa alkaa tuntua erilliseltä muuhun kehoon nähden, se ei ikään kuin toimi hyvässä yhteistyössä muun kehon kanssa.

Toinen piirre on tuntoaistimuksen muuttuminen epätarkaksi. Vaikka olkapääsi olisi kipeä, niin et välttämättä pysty aistimaan sen asentoa suhteessa toiseen olkapäähän. Kivun tunne dominoi niin paljon, että et aisti mitä kaikkea muuta olkapäässä tapahtuu. Usein tähän kuuluu, että mikään muu kuin voimakas venytys tai käsittely ei tunnu oikein miltään, eikä silloin pysty niin helposti tunnistaa tarpeita, joita keholla on.

Kolmas piirre on, että kipuun liittyy pysähtyneisyyden tunne, jossa niin lihakset, sidekudokset, liikkeet, aistimukset kuin ajatukset on jumissa. Vaikka liikkuisit paljon, tekisit paljon kipua poistaaksesi, niin kokemus kehosta on, että juuri mikään ei muutu.

Neljäs piirre on, että tämä kehon pysähtyneisyys tuntuu ongelmalta ja että kaiken kaikkiaan kokemus kehosta on epämiellyttävä.

Nämä kaikki kivun kokemukselliset puolet liittyy meidän hermostoon, joka viime kädessä säätelee ja tuottaa meidän aistimukset.

Avain kehoa kunnioittavaan lähestymistapaan on se, että alamme havainnoida kehon tuntemuksia tietoisesti, tarkemmin ja kaikessa rauhassa. Annamme kehon liikkua niin, että liike ei vahvista opittua kipumekanismia, vaan antaa meille mahdollisuuden tunnistaa, mitä kaikkea muuta kehossamme tapahtuu silloin, kun liikumme. Tämä muutos on mahdollista valjastaa käyttöömme niin, että myös kivun tuntemus muuttuu.