Kipu tuntuu usein sekä kehossa että mielessä, sillä varsinkin pitkittynyt kipu saa rajoittamaan elämää ja varjostaa mukaviakin tapahtumia. Pettymykset toimivien hoitokeinojen etsimisessä vain pahentavat tilannetta. Vaikka kaikkea ei voisikaan parantaa, aina on tekijöitä, joilla hyvinvointia voi tuntuvasti lisätä. Omalla kohdallani olen löytänyt kehon kipuihin merkittävimmän avun kalevalaisesta jäsenkorjauksesta, ja paljon on vaikuttanut myös ruokavalio, jonka suunnitteluun olen saanut apua mm. funktionaalisen lääketieteen ravintoneuvojalta. Listaan voisi lisätä vielä kehotietoisuusharjoitukset ja itselleni sopivan elämänrytmin löytäminen. Kokemukseni mukaan kipu on elämässä väistämätöntä, mutta apua ja mahdollisuuksia kokonaisvaltaisen hyvän olon löytämiseksi on saatavilla.

Lääketieteessä kipu voidaan jakaa ainakin viiteen tyyppiin:

• vamman aiheuttama akuutti kipu
• tulehdusperäinen kipu
• verenkierron häiriöstä johtuva kipu
• hermoperäinen (esim. hermopinteen aiheuttama) kipu
• keskushermoston herkistymisestä johtuva kipu, joka on yleistä etenkin kroonisessa kivussa (Luomajoki 2018).

Viime kädessä aivot synnyttävät kokemuksen kivusta kehon signaalien ja ympäristön viestien pohjalta ja sen kokeminen on yksilöllistä. Kipu on aina todellinen, löytyy sille lääketieteellistä syytä tai ei.

Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ajatellaan, että kivun syy tulee aina pyrkiä löytämään ja lähteä siitä käsin hoitamaan ihmistä niin, että kipua ylläpitävät mekanismit saadaan hellittämään. Käytännössä hoito soveltuu kolmen jälkimmäisen kiputyypin hoitoon, eikä siinä käsitellä akuutteja vammakohtia tai jos elimistössä on tulehdustila päällä.  

Vanhat vammat sen sijaan jättävät jälkensä tukirangan asentoon, ja ne tulee hoidossa tasapainottaa. Esimerkiksi pikkuhiljaa alkaneen selkäkivun taustalla voi olla vuosia sitten tapahtunut kaatuminen ja nilkan nyrjähdys – luulin jo parantuneeni pikku onnettomuudesta, mutta se alkoikin vaivata viiveellä selkäkipuna, kun olen huomaamattani askeltanut eri tavalla kuin aikaisemmin, mikä on muuttanut selän ja hartioidenkin toimintaa.

Kokemukseni mukaan pitkittyneelle kivulle löytyy usein useita syitä alkaen kehon virheasennoista ja hermopinteistä stressiin ja ravintoainepuutoksiin. Oma tärkeä osuutensa on ajatuksilla ja tunteilla sekä ympäristön antamilla viesteillä – jos minulle sanotaan, että en voi ikinä tämän selän kanssa liikkua normaalisti, jää ohje helposti päälle hermostooni. Elämää rajoittavien uskomusten tiedostaminen on mielestäni erittäin hyödyllistä hyvinvoivan mielen ja ilman muuta myös kehon kannalta. Seuraava askel on luottaa siihen, että apua on saatavilla, kunhan syyt kunnolla selviävät.

Kaikkia kipuun liittyviä osa-alueita kannattaa lähestyä avoimella, uteliaalla mielellä, niin kipua ylläpitävät tekijät alkavat purkautua auki ja toisaalta tulee tilaa uusille hyvää oloa tukeville tottumuksille.

Kivun ilmaantuminen on merkki siitä, että kannattaa antaa keholle sen tarvitsemaa hoitoa ja kuunnella ja opiskella, mitä kaikkea muuta keho tarvitsee voidakseen hyvin. 

Elimistö on oikeastaan todella viisas, kun se kertoo meille sen, kun kaikki ei ole kunnossa. Siinä mielessä kipuun kannattaa suhtautua kunnioituksella, eikä laiminlyödä sen viestejä.

Lähteet: Luomajoki, H. 2018. Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt. VK-Kustannus: Lahti.